Hautausärjestelyiden aloittaminen

Joskus vainaja on eläessään toivonut tietyn henkilön tai tiettyjen henkilöiden huolehtivan hautaamiseensa, tuhkaamiseensa ja tuhkansa käsittelyyn liittyvistä asioista. Mikäli näin ei ole ollut, voivat hautausjärjestelyistä huolehtia vainajan leski, vainajan avopuoliso ja lähimmät perilliset. Myös muu vainajan läheinen, joka ei ole kuolinpesän osakas, voi huolehtia hautausjärjestelyistä, jos kukaan edellä mainituista ei niistä huolehdi. Tällaisessa tapauksessa hän on oikeutettu saamaan kuolinpesän varoista korvausta kohtuullisista hautauskuluista. (Tarkemmin vielä katso Hautaustoimilaki 23§).

Hautaustavan valinta

Mikäli vainaja on eläessään esittänyt toiveen omasta hautaustavastaan, tulee toivetta kunnioittaa. Suomessa käytetään yleisimmin arkkuhautausta ja tuhkausta.

Arkkuhautaus

Arkkuhautauksessa vainaja haudataan hautausmaalle arkussa ja hauta peitetään maa-aineksella. Yleisimmin arkkuhautauksessa arkku siunataan siunaustilaisuudessa tai vainajalle on pidetty jäähyväistilaisuus tai saattotilaisuus. Haudalle asetetaan usein hautakivi, johon vainajan tiedot on kaiverrettu. Hauta hautausmaalla tarjoaa konkreettisen paikan, johon omaiset voivat palata kunnioittamaan vainajan muistoa, tuomaan kukkia tai vaikkapa kynttilälyhdyn.

Vainajan tuhkaaminen (tuhkaus)

Yleisimmin tuhkauksessa arkku siunataan siunaustilaisuudessa tai vainajalle on pidetty jäähyväistilaisuus tai saattotilaisuus. Vainaja tuhkataan krematoriossa polttamalla korkeassa lämpötilassa. Vainaja tuhkataan aina arkussa. Tuhka kerätään ja laitetaan uurnaan. Uurna voi olla hautaustoimistosta valmiina hankittu, itse valmistettu tai krematoriosta saatava pahvinen uurna. Hautauspalvelu voi noutaa valmiin uurnan krematoriosta ja toimittaa sen seurakuntaan tai tuoda hautauspalvelun tiloihin, josta omaiset voivat sen noutaa. Omaiset voivat noutaa valmiin uurnan myös itse. Krematorio tarvitsee tiedon uurnan loppusijoituspaikasta. Uurna voidaan sijoittaa joko tavalliseen sukuhautaan, uurnahautaan, uurnalehtoon tai -holviin eli kolumbaarioon. Tuhka voidaan myös sirotella omalle maalle tai maanomistajan luvalla muulle maa-alueelle. Omaiset päättävät tuhkan sijoittamisesta, ellei vainaja ole eläessään ilmaissut tahtoaan asian suhteen. Loppusijoittamisen tulee tapahtua vuoden kuluessa tuhkauksesta. Tuhkaa ei saa jakaa osiin. Tuhkan sirottelussa mereen tai järveen on myös oltava vesialueen omistajan lupa (useimmiten osakaskunta). Vesialueilla on myös olemassa merkittyjä paikkoja, minne tuhkan voi sirotella ilman erikseen anottavaa lupaa. Tällöin hautapaikkatietoon merkitään kyseisen alueen nimi. Saattoväki voi olla läsnä. Hautausmaalla uurnahaudan paikalle voidaan asettaa hautakivi tai vaikkapa nimilaatta. Tämä toimii muisto- ja muistelupaikkana omaisille ja ystäville.

Kyseeseen voi tulla myös suoratuhkaus. Siinä uurnanlaskutilaisuus tai tuhkan sirottelu tapahtuu tuhkauksen jälkeen, jolloin voidaan järjestää muistotilaisuus, joskus myös siunaustilaisuus, saattotilaisuus tai jäähyväistilaisuus.

Hautauslupa

Hautauslupa on lääkärin kirjoittama lupa siihen, ettei estettä vainajan hautaamiseen ole. Hautauslupa tarvitaan sekä krematoriota että sitä seurakuntaa varten, jonka hautausmaalle vainaja haudataan. Hautauspalvelu huolehtii hautausluvan toimittamisesta krematorioon ja seurakuntaan. Ilman hautauslupaa vainajaa ei voi haudata eikä suorittaa tuhkausta. Hautajaisjärjestelyt voi kuitenkin aloittaa, vaikka hautauslupaa ei vielä olisikaan kirjoitettu.

Vainajan arkkuun huolto

Vainaja valmistellaan hautausta varten asettamalla vainaja valittuun arkkuun ja pukemalla vainaja. Vainaja laitetaan aina arkkuun hautaustavasta riippumatta. Arkkuun huollon yhteydessä hautauspalvelun työntekijällä on mahdollisuus siistiä vainaja esimerkiksi kampaamalla vainajan hiukset. Vainajaa on mahdollista myös ehostaa esimerkiksi meikkituotteilla. Vainajan vaatetus voi olla hautauspalvelun kautta hankittu vainajavaate (tavallisimmin puuvillainen tai pellavainen pitkä vainajapaita ja puuvillasukat) tai omaisten hautauspalveluun toimittama vainajalle kuulunut oma vaatekerta. Joskus omaiset voivat toimittaa vainajan vaatteet paikkaan, josta hautauspalvelu noutaa vainajan. Tästä sovitaan erikseen, jotta vaatteet ovat oikeassa paikassa oikea-aikaisesti. Hautauspalvelu laittaa vainajalle peiton, tyynyn ja kasvoliinan. Usein vainajan arkkuun laitetaan kukkia, kirjeitä ja valokuvia mukaan. Mukaan voi laittaa myös esimerkiksi pehmolelun tai oman peiton. Asia kannattaa ottaa esille hautauspalvelun kanssa. Metalliesineet ovat kiellettyjä; silti kuitenkin esimerkiksi sormuksia, kaulakoruja ja kelloja sinne menee, koska ne ovat olleet vainajalle tärkeitä, eikä sitä tässä kohtaa haluta estää. Muoviesineet ovat kiellettyjä, koska ne eivät maadu (arkkuhautaus). Vainaja on saattanut eläessään esittää toiveita edellä mainittuihin valmisteluihin liittyen ja ne pyritään mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon. Omaiset voivat myös osallistua vainajan pukemiseen ja huolitteluun, mikäli hautauspalvelun henkilökunta ei näe siihen estettä. Tällainen este voi olla esimerkiksi se, että kuolemasta on ehtinyt kulua pitkäkin aika, jolloin kokemus voi olla omaisille tai läheisille liian raskas.

Vainajan näyttö

Useimmissa sairaaloissa ja vanhainkodeissa on mahdollista käydä katsomassa vainajaa ennen vainajan arkkuun laittoa. Vainajan näyttö voidaan myös sopia hautauspalvelun kanssa ajankohtaan, jolloin hautauspalvelu noutaa vainajan ja tekee arkkuun huollon. Vainajan näytön yhteydessä omaiset ja ystävät voivat hyvästellä vainajan. Myös käytävällä tms. voi odotella, ellei halua osallistua vainajan näyttöön. Se, minkä verran vainajan ulkonäkö on muuttunut kuoleman jälkeen, on hyvin yksilöllistä. Jos hautauspalvelu suosittelee, ettei arkkua tulisi avata, kannattaa se huomioida.

Vainajan kuljetus

Vainaja tarvitsee aina vähintään yhden kuljetuksen. Yleisimmin se on kuljetus sairaalasta tai terveyskeskuksesta siunaus-, hautaus- tai tuhkauspaikalle. Joskus kuljetus voi olla myös toiselle paikkakunnalle tai jopa ulkomaille. Hautauspalvelu hoitaa kaikki tarvittavat kuljetukset kuljetukseen rekisteröidyllä ajoneuvolla. Vainajia saa kuljettaa hautaustoimilain mukaan vain siihen tarkoitukseen varatussa kulkuneuvossa. Hautausauto on vainajien kuljetukseen tarkoitettu M-luokan ajoneuvo, jossa on tähän tarvittavat erikoisvarusteet. Saattoajossa on mahdollisuus saattaa oma läheinen viimeiselle matkalle. Saattoajossa omaiset seuraavat hautausautoa yleensä sairaalalta siunauskappelille. Ennen tai jälkeen saattoajon on mahdollista viettää hetki arkun vierellä ja tähän voidaan järjestää vainajan näyttö ja hyvästely. Saattoajo ajetaan rauhallisesti muu liikenne ja liikennesäännöt huomioiden. Saattojoukko pyritään mahdollisuuksien mukaan pitämään kasassa. Vainajan kuljetus on mahdollista tehdä myös niin, että hautauspalvelu hoitaa kuljetuksen hiljaisuudessa ilman omaisia.

Siunaustilaisuus

Uskonnollisissa yhteisöissä järjestetään usein siunaustilaisuus, jossa vainaja siunataan ennen hautausta, olipa kyseessä sitten arkkuhautaus tai tuhkaus. Tämä voi tapahtua kirkossa, hautausmaan

kappelissa tai arkkuhautauksen ollessa kyseessä haudalla. Hautauspalvelu voi varata siunausajan ja -paikan, tai sen voivat myös omaiset tehdä. Siunaustilaisuuden kulkua ohjaa yleensä pappi. Omaiset voivat sopia tilaisuuden kulusta papin kanssa. Siunaustilaisuudessa on perinteisesti alku- ja loppumusiikki, kukkatervehdykset, virsiä, siunaus ja rukouksia. Uskontokuntia on useita ja tilaisuuksien kaavat voivat vaihdella kovastikin. Hautauspalvelussa annetaan tietoja eri uskontokuntien tilaisuuksista ja tavoista. Tavallisesti tilaisuuden toimittaja tulee siitä uskontoryhmästä, mihin vainaja eläessään kuului.

Jäähyväistilaisuus tai saattotilaisuus

Kirkkoon kuulumattomalle vainajalle järjestetään usein jäähyväistilaisuus tai saattotilaisuus. Tilaisuus on hyvin samankaltainen kuin siunaustilaisuus, mutta vainajaa ei siunata. Tilaisuudessa on yleensä joku puhuja. Omaiset voivat olla paikalla myös oman saattoväen kesken. Jäähyväistilaisuus tai saattotilaisuus voidaan pitää vapaasti valitussa paikassa. Tilaisuuden yhteydessä tai sen jälkeen voidaan järjestää muistotilaisuus.

Muistotilaisuus

Siunaustilaisuuden, jäähyväistilaisuuden tai saattotilaisuuden jälkeen kutsutut vieraat siirtyvät muistotilaisuuteen, jos sellainen järjestetään. Siellä muistellaan yhdessä vainajaa ja tämän elettyä elämää. Muistotilaisuus on usein melko vapaamuotoinen. Se voi olla esimerkiksi vain kahvitilaisuus lähimpien kesken ilman erityistä ohjelmaa. Se voi olla myös tilaisuus, jossa on ohjelmaa; siellä voidaan katsoa vaikkapa kuvia vainajan elämän varrelta ja kuunnella vainajan lempimusiikkia. Esimerkiksi tarjoilu voi olla järjestetty vainajan toiveita tai mieltymyksiä kunnioittaen. Muistotilaisuudessa voidaan myös pitää puheita ja lukea surukotiin saapuneet muistoadressit. Muistotilaisuuden voi pitää halutessaan myöhemminkin, esimerkiksi vasta uurnanlaskun jälkeen, jos vainajan hautaustapa on ollut tuhkaus. Usein muistotilaisuudessa on vainajalle muistopöytä, jolla on vainajan kuva, kukkia, kynttilä ja vaikkapa vainajalle kuuluneita esineitä. Siellä voi olla myös vieraskirja.

Perunkirjoitus

Perunkirjoitusta on kutsuttu joskus myös kuolinpesän veroilmoitukseksi. Siinä listataan pesän osakkaat, varat ja velat. Perunkirjoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Sukuselvityksen saaminen voi viedä aikaa. Verohallinto myöntää hakemuksesta lisäaikaa perunkirjoituksen tekemiseen, mikäli aika uhkaa loppua. Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko antavat sukuselvityksen omasta jäsenestään. Jos vainaja kuului evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon koko elämänsä ajan, sukuselvityksen saa näiltä kirkoilta. Muussa tapauksessa se tilataan Digi- ja väestötietovirastosta. Vainajan sukuselvitys tarvitaan 15 ikävuodesta alkaen. Perunkirjoituksen järjestämisestä vastaa tavallisesti se kuolinpesän osakas, joka hoitaa vainajan omaisuutta. Perunkirjoituksen voi järjestää itse tai siinä voi käyttää maksullista palveluntuottajaa.

Shopping Cart
Scroll to Top